tiistai 30. heinäkuuta 2013
Kerran huora, aina huora.
Epäonnea rakkauselämässä, jep jep. Ei pidä mennä avautumaan nuoruudestaan miehille joista on kiinnostunu, vaikka ne ottais sen alkuun iisisti, niin kukapa nyt haluais huoraa deittailla. Mutta jos haluaa vakavan parisuhteen, onko ok salailla melkein koko elämäänsä? Mä ainakin oon valehdellut ja salaillut ihan tarpeeks elämääni, jos mennyttä ei voi hyväksyä ja ottaa mua sellasena, mitä mä nykysin olen, nii sillon olen mielummin yksin. Karua mutta totta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kaveri ei tainnut olla se oikea, kun ei menneisyyttäsi kestä. Teit kuitenkin oikein, kun et salaillut historiaasi. Paljon pahempi olisi elää valheessa ja kantaa syyllisyyden taakkaa. Ikävämpi olisi ollut, jos historiasi olisi tullut esille vasta vuosien kuluttua, ei se kaveri olisi sitä silloinkaan kestänyt.
VastaaPoistaMiksi pitäisi deittailla yhtä huoraa, kun voi mennä kenen luo vain haluaa ja ei tarvitse pelätä pääsärkyä naisen osalta?
VastaaPoistaEiköhän se joku vielä tule vastaan, joka sen kestää, onhan tässä koko loppuelämä vielä aikaa etsiä :)
VastaaPoistaNiin no onhan tuoki ajattelutapa :D ihmisenä kun et minua tunne, nii sillon olen pelkkä huora, on mussa kyllä ehkä jotain muutakin :P mutta kiitos näkemyksestä butt :D
Hei! Ei ole aikoihin kuulunut mitään! Miten elämäsi sujuu nykyään? Oletko vielä puuhannut tätä maksullista toimintaa? Tai koska viimeksi? On ollut aina ilo lukea kaikki postauksesi! Terv. Kohtalon toveri<3
VastaaPoista